tänään kävin keskusteluja ajasta, joka on mennyttä, menneisyydessä, ne mukamas hyvät ajat :)
neito parhaimmillaan joskus - 50 luvulla :)
kieltämättä niissä on muistonsa, joista yksi liitty lauraan ja lauran elinvoimaisuuteen livekeikalla, joskus tuhat vuotta sitten. siis palaan muistoissa, mennesiyyteen. aikalaisiinsa muistoihin, niihin hyviin ja huonoihin sekä aikaan jolloin korkokantakenkien korot iskivät tulta katukiveykseen osuessaan, kun hiukset hulmuten baariin oli ehdittävä ja tuhannen kapakan kautta ...
:)
ja puolikkaan - sen tallinnasta ostetun - vuodun seurauksena hummalluimme yli odotusten. Suomikin taisi pian sen jälkeen voittaa lätkän ensimmäisen maailmanmestaruuden. oli avo cadillak alla, thelma ja louise reissulla, josta ystävättären kanssa päätimme - extempore - mökkillä. ja tietenkin saunaillan jälkeen. lähdemme kiertämään suomea. helsingistä ouluun ja rannikkoa alas. Sillä meidän näköisellä reissulla teimme kaikkea muuta, mutta ei ryöstetty pankkia tai tapettu ketään. vaikka luvallinen "bruno ruger" oli mukana. turvallisuus syitä brunomme vietti yönsä hoteliemme kassakaapissa. siitä huolimatta reissu johti porttikeiltoon erääseen kuopiolaiseen matkailalan yritykseen. ja aiheena oli reklamointi, johon emme saaneet palautetta. saati, että epähohtia majoitusmuodossamme olisi korjatttu. Se kesä oli myös ikimuistoinen :).
heinäkuun pimenevät sametin pehmeät illat merenrannan auringonlaskuineen ja samettiset yöt kaupungissa :) oi, elämä ja kesä, mitä tarjoatkaan, tuot mukanasi yllätyksiä.
ja aurinko oranssia sen pitää olla hiuksia, kelloa kera aurinkolasien ...
sain kutsun melonta retkelle. Sanoin, hui, hirvittää! en ole ennen moisella ollut, kuulemma aivan helppoa. Jotenkin minusta nyt tuntuu sille, että ensimmäisellä kajaakki reissulla kamera ei ole mukana. Hyvä kun selviydyn, niin tuntuu just nyt. Viikonloppuna otetaan naisesta mittaa ! Tosin eräs ystäväni toetsi, että opit melonnan salat kolmessakymmenessä sekunnissa. Jää nähtäväksi. vaan hirvittää, kuitenkin on halu oppia uutta ja kokea meri kajaakista !
yhtenä iltana, kynttilän valossa maistui sovjetskoje shampanskoje, venäläinen shamppanja hyvän ystävän seurassa, ystävän joka saa hymyn huulille :)
eli olisiko tämä ilta oodi elämälle ja yhdelle elämäni parhaista kesistä ...
tähän kohtaa sopii hyvin, hyvin henkilökohtainen biisi juha tapiolta, jota en kommentoi, kuin kertomalla, että biisillä on muistot, suuri merkitys vuosien takaa, silloiin se laulettiin minulle. Elämä muuttui, ei suinkaan loppunut.
Amy winehouse on kuollut - uutisoi iltalehti - surullista. Tosi surullista.
Nuoren ja lahjakkaan naisen nuori elämä päättyi. Amy oni yksi suuri suosikkini, vaikkakaan häneltä ei kahden albumin jälkeen tullut koskaan uutta. Rankka elämä vei 27 - vuotiaana, niin kuin rockikoni ja suuri suosikkini, aikalaisensa doorsin jim morrisonin. the end, rivo mestariteos kertoo lahjakkuuden !
R.I.P. Amy
hyvän, kesäisen päivän suru-uutinen hiljensi iltaan.
Amy oli myös kissojen ystävä. Amy teki sen, josta minä unelmoin, lahjoitti kissoille, testamenttasi miljoonia Voitto lotossa ja löytö kissojen ja minun linna, on unelmani, jossain karussa kauneudessa merenrannalla. Viimesin kissani wenla neito lähti kissojen vihreille niityille kuusitoistavuotiaana. Tuo väritykseltään kilpikonna, oinas neito, kuten itsekin ja erittäin omanarvonsa tunteva kissalady oli persoona vailla vertaa. helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä kulkumme kohtasivat wemukan ollessa jo yksitoista vee.
Utö, ulkomeren saari joka lumoaa taijanomainaisuudellaan, vie kävijän sydämen :), niin kuin nyt heinäkuisina kesäpäivinä, joita vietin saarella ja se on saari, jonne haluan yhä palata, jossa tunnen olevani pohjattoman inspiraation lähteellä. Karussa kauneudessa. niinpä haluankin lähettää terveiseni teille Utöläiset lukijani :), olette onnekkaita, etuoikeutettuja saadessanne viettää osan tai koko vuoden tällä upealla saarella pienessä yhteisössä.
pala, Utön lumoa ...
huikea kesäinen reissu ulkosaaristoon alkoi turusta. Oli mahdollisuus tutustua turun vpkn toimintaan ja tiloihin - eiliseen ja tähän päivään - extra mukavana yllätyksenä, sattumien summana :) Kiitos Turku ja vpk!
peilisalissa on tehty historiaa.
Utö odotti, matka jatkui turusta martinsillan kupeesta aspöllä seuraavana aamuna. Matkalla tapahtui yllättäviä kohtaamisia, jonka seurauksena asumismuotoni koki yllättävän muutoksen Utössä. Sain käyttööni huoneiston, huoneen sijaan. Joskus elämä on :).
saaristomeri näkymää aspön aurinkokannelta.
matkan varrelta loistokari
Meri Utön ympärillä on karikkoinen, tuulet vaihtelevat, valo vaihtelee. Päivien sää oli aurinkoa, puolipilvistä, sadetta, ukkonenkin yritti saarelle. Odotan kovin syksyä Utössä, haluan viettää myrkyisän päivän eteläkärjessä, kuunnella kallioon lyöviä aaltoja ja katsella tyrskyjä - ymmärtäen meren voiman.
tänään -kesän ja meren lempeyttä
Utön niemillä, lahdilla, kareilla, luodoilla jne on omat vanhat nimensä, kuvassa ollaan kesnäsissä nauttimassa karusta kauneudesta ja merestä.
mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan tätä kauneutta, jonka koin istuessani rantakalliolla. kuunnellen vain tuulta, ajatusten levätessä. Tuli tunne, että olen kaukana kotoa, vaikka olin suomen eteläisimmässä saaressa ja sen nimenen kärjessä. aika pysähtyi. Helsinki ja huominen oli kaukana. Aspö laiva meni, vei vieraat. Eivor saapuu vasta illalla, saarella on rauha.
ei ole sanoja kuvaamaan saaren tunnelmaa, kun verkot ovat kuivumassa, aurinko paistaa kuumasti ja ukkonen jylisee jossain kaukana. Palaan Ymmin puodista saaristoleivän kanssa asunnolle.
matkalla asunnolle huomasin taas olevani liian kiireisellä aikataululla Utössä, niinpä tein mielessäni päätöksen - viikosta. ajankohta vain auki - aika näyttää. Asuntoni ovi oli lukitsematta, ei ollut tarvetta lukituille oville tällä saarella - Bönehusetin ovetkin olivat avoinna käydessäni kappelissa.
saaren karkki, Utön majakka.
KYLÄELÄMÄÄ
ihastuttavia neuleita ...
saaren kauppa ja posti ...
elämää saarella ...
Taiteilijapaja Pikku Tyllin kahvi parkki. Ihastuttava keramiikkaverstas, jossa tauluja, uniikeja vaatteita, koruja, keramiikkaa ja aivan ihanat taiteilija naiset.
Pikku tyllin keramiikkaa ...
mikä lumo ja rouheus koko kauneudessaan ...
Hannan kahvila ...
Ymmin puoti ja paljon muuta.
Tämän muistomerkin haluan laittaa tähän. muistuttahan se järkyttävästä jouluyöstä Utön edustalla vuonna 1947 jolloin Park Victory ajautui myrskyssä karille ja upposi. Tämä 10-haarainen muistokynttelikön sijoituspaikka on Utön kappelissa, bönehusetissa muistuttamassa niistä kymmenestä hukkuneesta merimiehestä.
torstai-illan auringonlaskua myöhäisillassa. perjantai aamuna kello herätti 04.30. on varhainen lähtö. Tuntui tylsälle jättää Utö - outo ikävä jäi, kun Eivor kuljetti minua auringon noustessa kohti nötön saarta, joka on seuraava pysähdyspaikka.
Nötö N59 57,1´E21 44,8´ Nötö sijaitsee Nauvon eteläisessä saaristossa ja se on yksi Saaristomeren kansallispuiston suurimmista saarista.
toukokuun näkymää Nötön laiturista, silloin kuljin ohi ...
... nyt minua ohjeistivat opasteet :)
noin kaksisataa vuotta vanhaa aarniometsää
näkymä kuin afriikasta savannilta - ei, ollemme nötössä
merimaisemaa kansallispuistosta ja ...
... kukkaloistoa majapaikkani parvekkeelta.
Lauantaina aamupäivällä eivor kuljettaa kohti uusia seikkailuja ...
Saaristomeri ja ulkosaaristo on jotain ainutlaatuista, omalta lähialueeltamme, joten miksi mennä merta edemmäs kalaan :) Valokuvaajille ja luontoharrastajile saari on ehtymätön aarreaitta. Jäin miettimään millaista asuminen olisi saarella. Ajatus houkuttaa kovin. Olisin luovuuden lähteellä. Jätän ajalle - se tapahtuu mikä on tapahtuakseen.
* * * * *
olen aamuyön meren veistämä liike
olen kohdannut yötuulen
olen astunut aavistuksen kynnykselle
olen pyyhkiytynyt puhtaaksi
tuulen parussa, kallioiden kauneudessa
asumattomilla seuduilla
sinne muistin kaari löytää
parantamaan säröjä
antamaan käden jälkeä
meren silmästä, tuulen kidasta
kallioiden viisaudesta
* * *
torstai 14. heinäkuuta 2011
Solovetski - Соловецкие острова
Minua houkutti saariston rikas historia ja ihmeellinen pohjoinen luonto. Solovetskin saaet antoivat sisältörikkaan vaikutelman. Esi-isiemme rakennustaito ja taiteellinen silmä ihmetytti ja lumosi. Oli osattu luoda monumenttaaliset, karulla kauneudellaan lumoavat ja kiehtovat temppelit ja rakennukset kylmälle merelle piiloutuneille saarille.
- lainattu kuva -
Aleksandr Sozenitsyn (v. 1970 palkittu venäläinen Nobel kirjailija) on kirjoittanut Solovetskin vankilasaaresta.
Anne Applebaumilta löytyy "Gulaga History".
Solovetskin luostari
Solovetskin luostarin valoa ja varjoa
luostari ilta-auringossa
Solovetskin luostarissa toimii pieni veljesväestö, joka ylläpitää ja rakentaa luostaria, joka kuuluu myös UNESCON maailmanperintökohteiden listalle.
Näkymä Solo hotellin huoneen ikkunasta oli hulppea. Suoraan luostariin.
Asuimme hotelli Solossa retkeilymaja tunnelmassa, kaksi kahdenhengen huoneen solua, wc, suihku ja lämminvesiboileri neljälle.
Solovetskiltä löytyy myös hotellitasoista majoitusta, jota itse henkilökohtaisesti suosin jatkossa.
matkalla jonnekin ...
maitovalaita Solovetskin Beluzin niemeltä ...
Vienanmeri - venäjäksi, valkea meri.
Mutta, tästä kaikki alkoi, seitsemäs heinäkuuta. Alkuvaikeuksien jälkeen pikkubusseilla kohti Kuhmoa, jossa vietimme ensimmäisen yön.
Automme joutui jo kotimaassa rengasongelmiin, saimme vararenkaan alle ja matka jatkui kohti Kuhmoa ja venäjän kuoppaisia teitä. Autot joutuvat kohtuuttoman koville noilla teillä, niinpä meiltäkin meni ilmastointi rikki.
Osa matkasta oli kuin turkkilaista saunaa, ilman pesijää, savettia sen sijaan kului :) elämysmatkailua parhaimmillaan. Meillä oli kuitenkin hyvä tunnelma bussissa, vaikkakin hiekkatien pöylt yskittivät, ikkunoita oli pakko pitää auki kuumuuden vuoksi, lämmintä lie ollut noin + 25 asteen paikkeilla, ellei enemmänkin.
Hyvä matka venäjälle tarjoaa aina kokemuksen, joka on subjektiivinen. Vahvastikaan intersubjektiivisen - siis venäjän kulttuurin luoman, todellisuuden ja objektiivisuuden välille ei voi asettaa yhtäläisyysmerkkejä. Se mitä kukin pitää todellisuutena, on aina ihmisten hahmotuslakien ja kulttuurikäsitteiden läpi suodatettua suhteellisuutta, myös ohjelmajulistuksissa.
Solovetski jäi mieleen, joten seuraavan kerran Allegro-junalla Helsingistä Pietarin kautta vienan Kemiin, josta laivalla Solovetskille ja Solovki-hotelliin. Peräti neljä päivää Solovetskilla, jossa nähtävää ja koettavaa riittää. Hinta vain noin 150 euroa enemmän, kuin tällä matkalla.
Kon-Tiki tours on tuttavieni käyttämä matkatoimisto ja he ovat kertoneet erittäin hyvää palautetta kokemuksistaan vastuullisesta ja asiansa osaavasta ja -tuntevasta toimistosta mm. Afrikan luonto- ja lintumatkalta sekä Perun reissusta. Solovetskin neljä päivää ehkä koen kontikillä :)
Rajamuodollisuudet ovat aina oma lukunsa, koskaan ei voi olla varma onko venäjän tullivirkailijoilla hyvä päivä tai mikä on ollut esimiehen käskynjako päivään, onneksi useimmin on se hyvä päivä.
Venäjällä kun ollaan, niin ei voi olla törmäämättä Tsasounaan, jota nimeä käytetään ordotoksisesta rukoushuoneesta.
Kalastajamies Rukajärveltä
Katutaidetta Belomorskista "heart on stage art"
Belomorskilainen hääpäri ja ikuinen rakkuden tuli taivaalle lähtevänä kuumailmapallona.
Belomorskilainen isä ja poika
Kertomus jatkuu Solovetskin reissusta ... mutta nyt Highway odottaa :) ja länsi turunmaan ulkosaaristo !
