elämä kertakäyttökuvina ...

pohdintaa ympärillä olevasta ...

... vapaus, notkeus, keveys. kolme notkean ajan ihmisen ominaisuutta. olemme saavuttaneet lähes kaiken vapauden, jota uskalsimme toivoa. nyt monet ovat vapauden vankilassa, avovankeina omassa elämäsään.

tavoittelemme elämisen keveyttä ja nyt monet luhistuvat sen alla. aika on kuin juoksevaa ainetta. siitä ei oikein saa otetta, eikä sitä oikein saa pysäytettyä.

elämä tässä ajassa on supistunut sarjaksi kertakäyttökuvia, jotka ovat jo ottohetkellä vanhentuineita, sillä ainahan voi aloittaa uuden elämän, ihmissuhteen, työn, opiskelun, harrastuksen, dietin. voi sanoutua irti vanhasta ja menneestä, joka on muuttunut arvottomaksi jätteeksi ja painolastiksi.

monet ihmiset elävät myös rikkinäisyyden aikaa ja ovat kyvyttömiä solmimaan psysviä (pari)suhteita. suhteet ovat usein lyhytkestoisia tai muuten toimimattomia. syynä lienee usein välinpitämättömyys, rikkinäisyys tai epäterve itsekkyys. liian usein näissä tilanteissa ihmiset ajautuvat vieraisiin vuoteisiin. puuttuu terve ja vastuullinen elämänasenne.
mutta mitä tehdä saavutetulla vapaudella, jos se muodostuu taakaksi. ketä vastaan voi enää kapinoida, ketä syyttää epäonnistumisestaan, sairaudestaan, rahattomuudestaan. itseään ! ja tälläinen kapinointihan oirehtii, itseinhona, addiktioina, masennuksina. joten mistä on peräisin tämä musta aurinko, jonka säteet vangitsevat.

itsekkyyden tai välinpitämättömyyden taustalla on aina joku tai jotkut syyt. taustalla voi olla pelkoja, pelko epäonnistumisesta tai kyvyttömyyttä/haluttomuutta hoitaa asioita ja kun kun fakta jafiktio sekoittuvat toisiinsa, rakentuu toisen asteen todellisuutta.

kuten victoria milanin tarjoama ratkaisu malli. turvallinen, anonyymi ja jännittävä kohtaamispaikka, joka voi muuttaa elämäsi täysin.
viestin sisältö lienee, etkö tunne itseäsi enää rakastetuksi, huomioiduksi ja arvostetuksi suhteessasi. haluatko tavata jonkun, joka ymmärtää sinua paremmin, kuin oma kumppanisi.
mutta miten käy ihmisen itsensä, kun identiteetin heittää jatkuvasti naulakkoon ja muuttuu kameleolonttimaiseksi yksilöksi. eikö tuo välinpitämättömyys, rikkinäisyys ja epäterve itsekkyys johda elinikäiseen ihmissuhdekaruselliin.

mutta onhan ajassa vapaus, notkeus ja keveys, jotka antavat vapauden ja hallinnan tunteen, jolla kuitenkin on kitkerän suoleinen kääntöpuolensa. tarraudutaan yhä enemmän ajan sirpaleisiin, jotka ovat erillään menneisyydestä ja tulevaisuudesta. ollaan jatkuvasti irti ajasta, arjessa.
vahvimmat ja kovimmat selviytyvät, mutta heikommat jäävät jalkoihin. itsekeskeinen, narsistinen kulttuuri ja sen instituutiot ovat taipuvaisia kääntämään monet rakenteelliset kysymykset henkilökohtaisiksi.

yhteisöllisyyden haave, juurettomien juurruttaminen, ei löytäne enää muuta paikkaa kuin hotellien sängyt tai psykiatrien sohvat. kuuluuko yhteisöllisyys pian niiden zombie-käsitteiden joukkoon, jotka ovat kuolleita, mutta yhä elossa, koska kukaan ei järjestä niille kunniallisia hautajaisia, kuten hyvälle ja toimivalle ihmissuhteelle, perheelle, työlle, arvoille ja normeille.

onko näin, että voimien yhdistäminen merkitseekin oman vapauden rajoitttamista ja omien etujen kaventumista. onko elämästä ja ihmissuhteista tullut näyttämö, jossa yksityiset draamat esitetään sosiaalisessa mediassa, koska niiden viimeinen käyttöpäivä on jo vanhentunut.

sanomattomat sanat

vaikenemisen kaksi hiljaisuutta

sanat,

kaikkien patojen taakse

maan kitaan

eläviksi ja kuolleiksi

ansaksi, huomiselle

ja käperrymme kristallisydämien ympärille

kuin kuivuneet karpalot