minulle utö on jotain ainutlaatuista, ja sinne haluan palata aina vaan uudelleen ja uudelleen. tämä kolmas reissu vei kaikkein "pyhimpään" eli majakan linssille. hulppeat oli näkymät alas ja huikaisevan kaunis on linssi.
saari on minulle paikka, jossa unohtuu arki ja kello.
saari on minulle paikka, jossa unohtuu arki ja kello.
kännykän kameralla kuvaa linssiltä ...
ja kylämaisemasta.
olin odotanut syksyn käyntiä jo viime heinäkuisesta käynnistä saakka. utö ei tarjonnut parhaita syysmyrskyjä ja aaltoja tällä kertaa. pieni, vain 1,5 kilometriä pitkä saari tarjosi kuitenkin taas jotain uutta ja ennen kokematonta kokemusta.
kesnäsin kalliot ovat yksi suosikkipaikoistani saarella. historia jo mykistää ja puhuttelee kuulijaa monine tarinoineen. näillä kallioilla voisin istua tuntikausia, kuunnella tuulta ja merta, katsoa horisonttiin ja antaa ajan kulun kadota.
voisin seisoa yhdessä kohtaa saarta ja katsoa ensin vuorokauden kierron, viikon kierron, kuukauden kierron - auringon ja kuun nousuineen ja laskuineen. nähdä luonnon ja valon vaihtelut, vuodenajoissa. seuraavaksi voisin vaihtaa paikkaa ja tehdä saman uudestaan. minusta kuitenkin tuntuu sille, että haluaisin joskus asua utössä. en ajattele asiaa nyt sen enempää, tiedän vain, että se tapahtuu mikä on tapahtuakseen - omana aikanaan.
valoa ja kylämaisemaa.
utön "kodin" keittiönpöydän herkkuja ...
lighthouse - 16.10 varhain aamulla.
neljännentoista päivän kuunsiltaa ...
ennen tyrskyjä ...
ja lähtöaamun rauhaa ...
... utön syksystä.
Janne ja päivän kalasaalis ;)
Ja ei ne yllätykset utössä loppuneet - jotain tuttua tuli vastaan ...
... ja näitä verijareita löytyy kodistani ...
auringonlasku utössä taulu on siis kotona ;)
; )
suljettuja ovia ei utössä tarvita, joten oli kokemus käydä pimeän aikaan, illalla puoliyksitoista, bönehusetissa.
seuraavalla reissulla on otsalamppu mukana. sen turvin voi lähteä myös pimeän aikaan kesnäsin kallioille, ehkä jääpiikit on myös matkassa ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti