tuhat tietä

Facebookissa erään ystäväni statuspäivitys suorastaan hyökkäsi sanomallaan silmilleni. Ehkä se oli tarkoitettukin tähän aamuun.

Muistuttamaan valinnoista ja niiden merkityksestä eilisen päivän ja illan tekstarien ja puheluiden jälkeiseen aikaan. Tuhannesta tiestä valinta ei koskaan ole helppo. se pitää sisällään uutta ja ennen kokematonta, pelottavaa, joskus hypyn täysin tuntemattomaan, joka vaatii rohkeutta, tuo itkuakin. Tuttavapiirissäni on joitakin näitä rohkeita ihmisiä, mutta vain sanoissaan. ja sanoissa pyöriikin tuo tuttu sana "pitäisi". En jää pohtimaan sen enempää mitä tuo "pitäisi" sana pitää kenenkin kohdallaan sisällään. Tiedän vain, että se olisi muutos, kasvun paikka sekä vapautumista kielteisistä tunteista ja tavoitteista. Ne ovat viisauden tärkeimpiä osasia.

Tosiasioiden tunnustaminen on merkittävä vaihe viisastumisessa. Heikkoutensa tunnustava ehkä murenee, mutta jälleen vahvistuakseen.  Elämäänsä arvostaakseen on nähtävä tämän päivän arvo. Siis eilisen merkitys on siinä, että se on perusta tälle päivälle, mutta sitä ei pysty oikein muuttamaan muuksi mitä se oli. Huominen on ennakoitavissa, mutta mikään ei ole siinäkään niin varmaa. Elämä koostuu yhtämittaisesta tämän hetken jatkumosta. Tekemällä parhaansa nyt, elää hyvää elämää - vailla sopimuksia.

valilla sopimuksia;

Ensimmäinen edellytys on se, että ymmärrän riittäväni tälläisenä ja että kaikki muukin riittää sellaisenaan. Tämä ilmenee hyväksymisenä, on syvä ja rauhallinen ymmärrys siitä, että ajatukseni eivät  muuta toiseksi sitä, mitä olen. Samalla tiedän omasta kokemuksestani, että konkreettinen todellisuus tulee tiettäväksi oman mielen kautta.

on tullut rohkeutta katsoa sisälleni. Ei ole kovin montaa asiaa, joita kavahdan. Yhä enemmän kaikki saa vain olla niin kuin on.

viihdyn myös yksin. Yksinolo ei tunnu yksinololta. Kun  jään yksin, elämäni ei köyhdy, vaan se on edelleen yhtä rikasta ja innostavaa kuin parhaan ystäväni kanssa – tai jopa innostavampaa. olen siinä, mikä on kohdalla.

on tullut sisäistä lujuutta. Tämä ei tarkoita ujouden, arkuuden tai herkkyyden katoamista, sillä ne ovat aivan eri asioita. Sisäinen lujuus tarkoittaa epäröimisen katoamista. Sisäiseen lujuuteen yhdistyvä arkuus on elämän kunnioittamista.

Ajatus takaisin kääntymisestä ei juolahdakaan mieleen. Oikeastaan en ajattele myöskään eteenpäin menemistä. Pikemminkin olen tässä.

Ja tässä tämä tämän aamun "pysäyttäjä" fb statuspäivistys, eräältä ystävältä.

"Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattaviksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä."