tiistai 31. toukokuuta 2011

mansikkapaikka ja ...


Toukokuun viimeinen ...


... ja huomenna virallisesti alkaa kesä. Hellepäivää ennusti sää täti. Vaan vähän surulliseksi päivä veti mielen. 
Kaupungissa oleva mansikkapaikkani sulkee ovansa koko kesäksi. Seurasaaren uimala menee remonttiin !


80 - luvulla löysin paikan. Olin heti myyty paikalle. Vuosijäsen olen ollut jo varmaan liki parikymmentä vuotta. Saaressa minulla oli "lomaosakkeeni" vanhanmallinen pukukoppi, joka on tilava ja sisustettu sopivaksi.
Uinti reissulla ja rannalla tänään - viimeistä päivää, ennen suurta remonttia.  


Helsingin kaupungin liikuntavirasto antoi loppulausuman.

Summer Wine soi mielessä, koska päivässä oli ilonkin aiheita.          

                                                                
Odotuksessa tuleva pitkä viikonvaihde ...

.

kuinka useasti askeleet ovat johtanetkaan näitä kiviä myöten ...


mereen. oli asteita kahdeksan tai kaksikahdeksan :)


lauantai 28. toukokuuta 2011

aika vaihtuu, puhki surrun muiston myötä, joka palaa jo nimettömällä haudalla tänä toukokuisena lauantiana ...




yön ikkunassa

meri synnyttää uutta tuulta
ihminen toi luokseni
taivaan ääniä, enkelten hengitystä

taivaan lakanoille

kasvoilla aika vaihtuu
puhki surtu muisto
palaa nimettömällä haudalla

kuullan kesää kuin lumpeenkukka



tuhat tietä

Facebookissa erään ystäväni statuspäivitys suorastaan hyökkäsi sanomallaan silmilleni. Ehkä se oli tarkoitettukin tähän aamuun.


Muistuttamaan valinnoista ja niiden merkityksestä eilisen päivän ja illan tekstarien ja puheluiden jälkeiseen aikaan. Tuhannesta tiestä valinta ei koskaan ole helppo. se pitää sisällään uutta ja ennen kokematonta, pelottavaa, joskus hypyn täysin tuntemattomaan, joka vaatii rohkeutta, tuo itkuakin. Tuttavapiirissäni on joitakin näitä rohkeita ihmisiä, mutta vain sanoissaan. ja sanoissa pyöriikin tuo tuttu sana "pitäisi". En jää pohtimaan sen enempää mitä tuo "pitäisi" sana pitää kenenkin kohdallaan sisällään. Tiedän vain, että se olisi muutos, kasvun paikka sekä vapautumista kielteisistä tunteista ja tavoitteista. Ne ovat viisauden tärkeimpiä osasia.



Tosiasioiden tunnustaminen on merkittävä vaihe viisastumisessa. Heikkoutensa tunnustava ehkä murenee, mutta jälleen vahvistuakseen.  Elämäänsä arvostaakseen on nähtävä tämän päivän arvo. Siis eilisen merkitys on siinä, että se on perusta tälle päivälle, mutta sitä ei pysty oikein muuttamaan muuksi mitä se oli. Huominen on ennakoitavissa, mutta mikään ei ole siinäkään niin varmaa. Elämä koostuu yhtämittaisesta tämän hetken jatkumosta. Tekemällä parhaansa nyt, elää hyvää elämää - vailla sopimuksia.



valilla sopimuksia;
Ensimmäinen edellytys on se, että ymmärrän riittäväni tälläisenä ja että kaikki muukin riittää sellaisenaan. Tämä ilmenee hyväksymisenä, on syvä ja rauhallinen ymmärrys siitä, että ajatukseni eivät  muuta toiseksi sitä, mitä olen. Samalla tiedän omasta kokemuksestani, että konkreettinen todellisuus tulee tiettäväksi oman mielen kautta.
on tullut rohkeutta katsoa sisälleni. Ei ole kovin montaa asiaa, joita kavahdan. Yhä enemmän kaikki saa vain olla niin kuin on.
viihdyn myös yksin. Yksinolo ei tunnu yksinololta. Kun  jään yksin, elämäni ei köyhdy, vaan se on edelleen yhtä rikasta ja innostavaa kuin parhaan ystäväni kanssa – tai jopa innostavampaa. olen siinä, mikä on kohdalla.
on tullut sisäistä lujuutta. Tämä ei tarkoita ujouden, arkuuden tai herkkyyden katoamista, sillä ne ovat aivan eri asioita. Sisäinen lujuus tarkoittaa epäröimisen katoamista. Sisäiseen lujuuteen yhdistyvä arkuus on elämän kunnioittamista.
Ajatus takaisin kääntymisestä ei juolahdakaan mieleen. Oikeastaan en ajattele myöskään eteenpäin menemistä. Pikemminkin olen tässä.


Ja tässä tämä tämän aamun "pysäyttäjä" fb statuspäivistys, eräältä ystävältä.

"Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattaviksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä."





perjantai 27. toukokuuta 2011

mäillä mennään ...

näillä mennään on viikonlopun päivien teema eli retkeilyvarusteiden ja kenkien päivitystä :). Salomonit löytyivät, aivan ihanat jalassa ja pohjissa mahtva pito.



Makuupussi on muutaman vuoden vanha kesäpussi. Sellainen kolmenvuodenajan makuupussi sopivalla olisi nyt paikallaan. Sen verran "arktisissa" oloissa lähitulevassa yövyn enkä jopa telttamajoituksessa. Niin ja sellainen itsetäyttyvä makuualusta. Ja perässä vedettävä laukku. Kaikki sellaisia ultarkevyitä kompakteja ja vedenpitäviä. Haastetta päivään, eikä taida aivan taskunpohjakolikoillakaan kaupasta ajatella ulostautuvansa.
Päivitystä pikku säläänkin tarvitsisi, kuten tyynyt, pyyhkeeksi kuitenkin edelleen riittä ohut puuvillainen sideharso.

Haglöfsillä oli aivan ihana toiletbagt. Netissä kun selailee näitä kaikkia ihania uutuuksia ja kauniita tavaroita, niin tulee tunne, että kaikki olisi päivitettävä uusiksi. Vaan katsotaan mitä lähipäivät tuovat eteeni.

Päivä toi sateen ja muutoksen shoppailu suunnitelmaan. Vaan löysin aivan ihanan biisin. Mahtavan kaunis ääni Kaijalla kauniissa biisissä, 
Sade ...
sade, tule ystäväni, tule taas
tule, tuo se tulva joka puhdistaa
sade, huuhdo ikkunani maailmaan
tule uudestaan ...






keskiviikko 25. toukokuuta 2011

meri


Meri on minulle jotain sellaista, jota en edes yritä sanoin kuvailla. Järvi-Suomessa syntyneenä meri on elementtini ehkä oinaan tulen sammuttaja, rauhoittaja, innoittaja. Minun merelläni on monet kasvot, jaksan kuunnella aaltoja tunteja, ihailen ja kunnioitan tuota vesi elementtiä ja uskon sanontaan, minkä meri ottaa sen se pitää.






Katson yhä lumoutuneena merimaisemaa Utöstä. Muistan elävästi sen tunnelman, joka oli läsnä joka hetkessä tuolla pikkuisella majakkasaarella. Olen otettu, minulle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus erään yhteen sattuman seurauksena päästä yökylään Gustavsärin majakkasaarelle. 


Tarjolla on saunaa ja soppaa, majakkafilmejä sumusireeninhoitajan talon vintillä. Housebändi soittaa  leirinuotiolla grilliherkkuja maitsellessamme ja takanamme voimme ihastella Russarön majakan valoja. Yövymme tuolla pienellä kalliosaarella, sumusireeninhoitajan asuintalossa, joka on kunnostettu alkuperäis asuun ja tuon linnoitussaaren alkuperäinen nimihän oli Eldskär. Majakat edustavat minulle valoa elämään, vahvuutta ja toimivat tien näyttäjinä, ehkä ovat jonkinlainen symboli elämästä. Kodistani on vuosia löytynyt majakoita, niin maalauksena, kuin lasityönä ja pienoismalleina.


Kesään kuuluu meri, jos ei, niin höyryjä joudun päästelemään ...


sorsalammellamme




tai olemaan rantahamppari merellisissä maisemissa ...

http://youtu.be/2LNO-YrGzRU